Diabeettinen neuropatia

Diabeettinen neuropatia tarkoittaa diabeteksen aiheuttamia vaurioita hermojen toiminnassa. Vaurioiden kehittyminen tapahtuu useiden vuosien aikana, mikäli diabeteksen hoito ei ole tasapainossa. Kuitenkin, koska tyypin 2 diabetes diagnosoidaan usein viiveellä, voi hermojen toiminnassa olla häiriöitä jo sairauden tunnistamisen hetkellä tai esidiabeteksessä. Kaiken kaikkiaan hermovaurioita todetaan lähes puolella tyypin 2 diabeetikoista, kun sairaus on kestänyt noin 10 vuotta.

Liian korkea verensokeri voi vaikuttaa sekä tahdonalaisiin että autonomisiin hermoihin eri tavoin. Hermojen pienet verisuonet voivat vaurioitua tai hermojen toiminta häiriintyä. Vaurioiden aiheuttamat oireet riippuvat siitä, minkä tyyppinen hermo vaurioituu. Tuntohermojen vaurioituminen voi ilmetä tuntopuutoksina tai kipuna, kun taas motorisen hermon vaurioituminen voi ilmetä lihasvoiman heikentymisenä. Tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston vauriot puolestaan vaikuttavat elimistön toiminnan säätelyyn, kuten verenpaineeseen tai mahalaukun ja suoliston toimintaan.

Hyvä sokeritasapaino estää hermojen vaurioitumista, joten suositeltuihin verensokeriarvoihin kannattaa pyrkiä. Hyvä sokeritasapaino voi myös auttaa siihen, että jo kehittyneet neuropatiaoireet lievenevät.

Molemminpuolinen ääreishermojen sairaus eli polyneuropatia on diabeetikon tyypillisin hermohäiriö. Se vaikuttaa eniten jalkaterissä, ja voi vaikuttaa niin tuntohermoihin kuin liikehermoihinkin. Tyypillisiä oireita jalkaterissä ovat pistely ja puutumisen tunne, kipuakin voi esiintyä. Jos vaurio etenee, tunto voi heiketä. Tällöin on vaarana, että hiertymä tai haavauma jalassa voi jäädä havaitsematta ja ehtii tulehtua. Säännöllinen jalkojen tarkkailu onkin tarpeellista. Jos sairaus etenee, voivat oireet kohota ylemmäs jalassa ja aiheuttaa ongelmia esimerkiksi kyykkyasennosta nousemiseen tai varpaiden asentoon.

Yksittäisen hermon tai hermoryhmän häiriö eli mononeuropatia ilmenee yleensä paikallisena kipuna tai lievinä halvausoireina kehon eri puolilla, tyypillisimmin kuitenkin pohkeissa tai ranteissa, jolloin puhutaan rannekanavaoireyhtymästä.

Ei-tahdonalaisen hermoston vaurio eli autonominen neuropatia voi aiheuttaa ongelmia mahan ja suoliston toimintaan, virtsarakko-oireita tai erektio-ongelmia. Myös sydämen syke voi nousta korkealle tai toisaalta verenpaine voi äkillisesti laskea seisomaan noustessa. Autonomisen neuropatian oireet voivat lievittyä ja jopa poistua hyvällä diabeteksen hoidolla.

Diabeettisen neuropatian tutkimuksissa tehdään tarvittaessa hermotuntotestejä. Yksi näistä on jalan kosketustuntoa mittaava monofilamentti-tutkimus, jossa ohuella ja taipuisalla langalla painellaan jalkapohjan eri kohtiin. Suuria hermosäikeitä voidaan tutkia hermoratajohtumistutkimuksella eli ENMG-tutkimuksella. Siinä selvitellään hermojen ja lihasten sähköistä toimintaa antamalla pieniä sähköärsytyksiä lihaksen päälle kiinnitettävällä elektrodilla.

Diabeettiselle neuropatialle tyypillisiä ovat niin sanotut puutoslöydökset, jotka voivat ilmetä tunnon alentumisena tai täydellisenä tunnottomuutena ärsykkeille tai lihasheikkoutena.

Miten neuropatian oireisiin voi vaikuttaa

• Hieronta ja voimistelu voivat jonkin verran auttaa kipu- ja pistelyoireissa.
• Vatsaoireissa voi testata erilaisia ruokavalioita.
• Tupakointi nopeuttaa neuropatian etenemistä, joten savuttomuus kannattaa.
• Runsasta alkoholin käyttöä tulee välttää.
• Mahdollinen lääkehoito on aina yksilöllistä.