Kun Ari Ripatti sai tyypin 2 diabetesdiagnoosin, hän ajatteli ensin,
että arki jatkuu ennallaan. Vasta oman koiran hankinta herätti
tarkastelemaan omaa hoitoa uudelleen: kun kunto loppui kesken
kävelylenkin, Ari päätti laittaa elintavat uusiksi.
Tyypin 2 diabetesdiagnoosin vuonna 2010 saaneelle Ari Ripatille
sairaus ei tullut yllätyksenä. Oma äiti sairasti ykköstyypin
diabetesta ja kannusti menemään rasitustesteihin, vaikka erityisiä
oireita ei ollut. Kun diagnoosi tuli, se ei tuonut suurempia
tunteenpurkauksia, sillä Ari oli seurannut diabeteksen hoitoa omassa lähipiirissään.
Vaikka Ari pääsi nopeasti diabeteshoitajan ja -lääkärin puheille ja
sai lääkityksen, omahoito jäi vähälle huomiolle. Koska oireet olivat
lieviä, Ari ei kokenut, että sairaus muuttaisi omaa arkea. ”Alussa en
oikeastaan edes noteerannut sairautta siten kuin olisi pitänyt”, hän myöntää.
Syksyllä 2014 Ari oli huonossa kunnossa. ”Elämäntavat olivat mitä
olivat ja ylipainoa oli kertynyt. Myös nukkuminen oli vaikeaa, eikä
uni tullut”, hän kertoo. Kun talouteen tuli koira, silmät avautuivat
myös oman sairauden hoitoon. ”Tajusin, ettei homma voi jatkua näin ja
tartuin itseäni niskasta kiinni”, Ari kertoo.
Metsästyskoiraksi koulutettava isomünsterinseisoja vaati paljon
liikettä ja kannusti myös Arin pururadalle. Aluksi hän ei meinannut
jaksaa ylämäkeen, mutta päivittäisten kävelylenkkien myötä kunto lähti
vähitellen paranemaan. Myös lääkitys tarkistettiin.
Diabetespotilaille säännöllinen ruokarytmi on tärkeä. Koneasentajana
työskentelevälle Arille sopiva rytmi oli helppo yhdistää työpäivän
taukoihin. Kun työpäivät alkavat jo kuudelta, pienistä aterioista on
huolehdittava heti aamusta lähtien. ”Yritän syödä monipuolisesti
kaikkea. Kun rytmityksen oppii, sitä ei tarvitse enää miettiä”, Ari kertoo.
Panostaminen omahoitoon ja elintapoihin alkoi näkyä nopeasti
arjessa. Paino putosi kymmeniä kiloja, ja myös univaikeudet
helpottivat. Monipuolinen liikkuminen koiran kanssa jatkuu edelleen:
mökkeily, metsästys, sienestys ja kalastus pitävät molemmat liikkeessä
myös vapaa-ajalla, ja Vantaan Itä-Hakkilassa luonto on lähellä.
”Parkkipaikalta pääsee suoraan metsään. On aika luksusta, että asun
kaupungissa mutta vierestä saa kantarellit kastikkeeseen”, Ari sanoo.
Nykyään aktiivinen arki sujuu ja olo on tasapainoinen. Ari
toivookin, että olisi tarttunut hoitoon jo aikaisemmin. ”Omalta
kohdaltani haluaisin sanoa muille potilaille, että kannattaa uskoa,
mitä lääkärit sanovat hoidosta, ruokavaliosta ja liikkumisesta. Itse
olen oppinut sen vasta kantapään kautta.”
Tyypin 2 diabetes muuttaa arkea mutta opettaa kuuntelemaan omaa
kehoa. Tutustu Birgitin, Arin ja Annen tarinoihin!