Tyypin 2 diabetesdiagnoosin vuonna 2010 saaneelle Ari Ripatille sairaus ei tullut yllätyksenä. Oma äiti sairasti ykköstyypin diabetesta ja kannusti menemään rasitustesteihin, vaikka erityisiä oireita ei ollut. Kun diagnoosi tuli, se ei tuonut suurempia tunteenpurkauksia, sillä Ari oli seurannut diabeteksen hoitoa omassa lähipiirissään. 

Vaikka Ari pääsi nopeasti diabeteshoitajan ja -lääkärin puheille ja sai lääkityksen, omahoito jäi vähälle huomiolle. Koska oireet olivat lieviä, Ari ei kokenut, että sairaus muuttaisi omaa arkea. ”Alussa en oikeastaan edes noteerannut sairautta siten kuin olisi pitänyt”, hän myöntää. 

Syksyllä 2014 Ari oli huonossa kunnossa. ”Elämäntavat olivat mitä olivat ja ylipainoa oli kertynyt. Myös nukkuminen oli vaikeaa, eikä uni tullut”, hän kertoo. Kun talouteen tuli koira, silmät avautuivat myös oman sairauden hoitoon. ”Tajusin, ettei homma voi jatkua näin ja tartuin itseäni niskasta kiinni”, Ari kertoo.

Metsästyskoiraksi koulutettava isomünsterinseisoja vaati paljon liikettä ja kannusti myös Arin pururadalle. Aluksi hän ei meinannut jaksaa ylämäkeen, mutta päivittäisten kävelylenkkien myötä kunto lähti vähitellen paranemaan. Myös lääkitys tarkistettiin. 

Diabetespotilaille säännöllinen ruokarytmi on tärkeä. Koneasentajana työskentelevälle Arille sopiva rytmi oli helppo yhdistää työpäivän taukoihin. Kun työpäivät alkavat jo kuudelta, pienistä aterioista on huolehdittava heti aamusta lähtien. ”Yritän syödä monipuolisesti kaikkea. Kun rytmityksen oppii, sitä ei tarvitse enää miettiä”, Ari kertoo.

Panostaminen omahoitoon ja elintapoihin alkoi näkyä nopeasti arjessa. Paino putosi kymmeniä kiloja, ja myös univaikeudet helpottivat. Monipuolinen liikkuminen koiran kanssa jatkuu edelleen: mökkeily, metsästys, sienestys ja kalastus pitävät molemmat liikkeessä myös vapaa-ajalla, ja Vantaan Itä-Hakkilassa luonto on lähellä. ”Parkkipaikalta pääsee suoraan metsään. On aika luksusta, että asun kaupungissa mutta vierestä saa kantarellit kastikkeeseen”, Ari sanoo.

Nykyään aktiivinen arki sujuu ja olo on tasapainoinen. Ari toivookin, että olisi tarttunut hoitoon jo aikaisemmin. ”Omalta kohdaltani haluaisin sanoa muille potilaille, että kannattaa uskoa, mitä lääkärit sanovat hoidosta, ruokavaliosta ja liikkumisesta. Itse olen oppinut sen vasta kantapään kautta.”

Tyypin 2 diabetes muuttaa arkea mutta opettaa kuuntelemaan omaa kehoa. Tutustu Birgitin, Arin ja Annen tarinoihin!