Tyypin 1 diabetesta sairastava vastaa omasta päivittäisestä hoidostaan itse. Omahoitoon kuuluvat verensokerin omaseuranta, hiilihydraattien arviointi, insuliinin pistäminen, jalkojen hoito, verenpaineen ja painon seuranta.

Hoitopaikassa ohjataan verensokerin säännöllinen seuranta.  Tyypin 1 diabetesta sairastava seuraa verensokeritasoaan yleisimmin glukoosisensorin avulla. Sensori mittaa kudoksen verensokeritasoa ympäri vuorokauden. Glukoosisensorista sokeriarvot siirtyvät suoraan erilliseen lukulaitteeseen, älypuhelimeen tai insuliinipumpun näytölle. Sensori vaihdetaan uuteen sen käyttöajan päätyttyä.  Useimmat sensorit hälyttävät, jos verensokeri nousee liian ylös tai laskee liian alas. Puhelimen tai pumpun näytöllä näkyvät myös suuntanuolet, onko verensokeri menossa ylös- tai alaspäin. Sensorikäyristä seurataan mm.

• Kuinka suuri osa verensokeriarvoista pysyy tavoitealueella TIR (Time in Range) 3.9-10.0 mmol/l (tavoite >70 %)
• Paljonko on matalia verensokereita (< 3.9 mmol/l tavoite < 4 % ja < 3.0 mmol/l tavoite alle 1 %)
• Paljonko on korkeita verensokereita (> 10.0 mmol/l tavoite < 25 % ja > 13.9 mmol/l tavoite alle 5 %)
  
• Lisäksi seurataan verensokerin keskiarvoa ja verensokerin vaihtelua

Pitkäaikaista verensokeritasoa seurataan myös mittaamalla veren punasolujen sokeroituminen eli sokerihemoglobiinin (HbA1C), se kertoo verensokeritasosta edeltävän 6–8 viikon ajalta.
Verensokerin omaseurantaa voi tehdä myös verensokerimittarin avulla. Verensokerimittariin tarvitaan liuskat, joihin otetaan sormesta veritippa ja sen jälkeen mittari näyttää verensokeriarvon.

Tyypin 1 diabetesta sairastavalle suositellaan samaa terveellistä ja monipuolista ruokaa kuten muullekin väestölle. Aterioilla tyypin 1 diabetesta sairastava pistää ateriainsuliinia (pikainsuliini). Aterian yhteydessä arvioidaan ruuan sisältämä hiilihydraattimäärä ja sen mukaan pistetään ateriainsuliini. Hiilihydraatti on se ainesosa ruuasta, joka vaikuttaa eniten verensokeriin. Tärkeää on siis selvittää, paljonko ateriainsuliinia tarvitaan 10 hiilihydraattigrammaa kohden. Aikuinen voi yleensä lähteä kokeilemaan ateriainsuliinin pistämistä 0.5–1 yksiköllä pikainsuliinia/10 grammaa hiilihydraattia. Insuliinitarve tarkistetaan verensokeriseurannalla ennen ja jälkeen aterioiden. Myös ateriaa edeltävä verensokeri otetaan huomioon insuliinimäärää arvioitaessa ja pistetään tarvittaessa korjausinsuliinia ateriainsuliinin lisäksi. 

Hiilihydraattien arviointi on siis olennainen osa tyypin 1 diabeteksen hoitoa ja sen oppii yleensä nopeasti. Apuvälineitä hiilihydraattien arviointiin löytyy esim. Terveyskylä/Diabetestalo tai Diabetesliiton sivuilta.

Jalkojen omahoito kuuluu myös diabeteksen hoitoon. Jalat pestään ja rasvataan säännöllisesti. Kynnet leikataan oikeaoppisesti. Hyvät kengät ovat tärkeä osa jalkojen hoitoa, näin jalkoihin ei pääse muodostumaan kovettumia ja asentovirheitä. Jalkojen ihoa kannattaa seurata ja jos haavoja ilmenee, kannattaa ottaa yhteyttä omaan hoitopaikkaan. Myös jalkajumppaa suositellaan säännöllisesti!

Insuliinin pistospaikkoja kannattaa myös seurata säännöllisesti. Jos insuliinin pistää aina samaan kohtaan, siihen saattaa kehittyä tiivistymää, turvotusta ja kovettumia. Tällöin insuliini ei välttämättä imeydy kunnolla ihonalaisesta kudoksesta ja se saattaa aiheuttaa verensokerin heittelyä. Vaurioitunut pistosalue rauhoitetaan useiksi kuukausiksi. Insuliinin pistospaikkoja kannattaa siis kierrättää säännöllisesti. Insuliinin pistospaikat ovat reisien ulkosyrjä, vatsan alue ja pakaran yläosa.

 FI23DI00046 (päivitetty 01-2024)