Tyypin 1 diabetes puhkeaa yleensä alle 40-vuotiaana, mutta se voi myös puhjeta missä iässä tahansa. Tyypin 1 diabetes havaitaan usein selkeiden oireiden perusteella, jotka voimistuvat melko nopeasti päivien ja viikkojen kuluessa.

Tyypillisiä oireita ovat mm.

• lisääntynyt janotus ja virtsaamisen tarve
• voimakas laihtuminen
• väsymys ja voimattomuus

Oireisen henkilön on syytä hakeutua terveydenhuoltoon, jossa tyypin 1 diabetes voidaan todeta verikokeilla. Verikokeissa verensokeri on usein alkuvaiheessa selkeästi koholla 10-20 mmol/l ja noin 80 %:lla myös insuliinin vasta-aineet (GAD vasta-aineet) ovat koholla.  Joskus tarvitaan myös haiman insuliinin erityskykyä mittaavaa verikoetta (C-peptidi). Insuliinin puutteessa elimistö ei enää pysty siirtämään energiaa ravinnosta soluihin ja myös maksan sokerintuotanto kiihtyy. Tämän seurauksena elimistö alkaa energiapuutteen takia polttaa rasvakudosta, jolloin vereen muodostuu happamia ketoaineita. Jos tilanne pitkittyy ja hoitoon hakeutuminen viivästyy, saattaa seurauksena olla ketoasidoosi eli happomyrkytys, joka on aina vakava tila ja vaatii sairaalahoitoa.

Tyypin 1 diabeteksen hoitona on insuliinihoito, joka jatkuu koko elämän. Insuliini on elimistölle elintärkeä hormoni. Insuliinihoidolla pyritään jäljittelemään haiman normaalia insuliinieritystä.

Sairastumisvaiheessa diabeteksen hoitoa harjoitellaan hoitavassa terveydenhuollon yksikössä. Sairastumisen jälkeen opetellaan insuliinin pistäminen ja insuliinihoidon periaatteet, verensokerin seuranta, hiilihydraattien arvioinnin perusteet ja hoidon soveltaminen erilaisissa tilanteissa. Tiedon soveltamisen oppiminen arkielämässä vie jonkin aikaa, mutta vähitellen diabeteksen hoidosta muodostuu osa jokapäiväistä elämää.

Säännölliset käynnit omassa hoitopaikassa jatkuvat yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaan. Hoitavaan tiimiin kuuluvat lääkäri ja diabeteshoitaja, tarvittaessa mahdollisesti myös ravitsemusterapeutti, jalkaterapeutti ja psykologi/psykiatrinen hoitaja.

Diabeteksen hoidon tavoitteena on hyvä ja sujuva elämä diabeteksen kanssa.  Tavoitteena on päivittäinen hyvä olo ja verensokerin pitäminen mahdollisimman lähellä normaalia. Vakavat matalat verensokerit, liian korkeat verensokerit ja verensokerin voimakas heittely eivät kuulu hyvään hoitoon ja niiden syyt pitää selvittää. Pidemmän ajan tavoitteena on ehkäistä diabetekseen liittyviä lisäsairauksia. Lisäsairauksien etenemistä voidaan hidastaa ja tärkeää on havaita ne ajoissa. Diabeteksen liittyviä lisäsairauksia ovat:

• silmänpohjan verkkokalvosairaus eli retinopatia
• hermostomuutokset eli neuropatia
• diabeteksen munuaissairaus eli nefropatia
• sydän- ja verisuonitapahtumat esim. sydäninfarkti ja aivoinfarkti
• jalkojen hermovauriot ja ääreisverenkierron heikentyminen

Näitä kaikkia voidaan ehkäistä hyvällä diabeteksen hoidolla. Diabeteksen seurantaan liittyvät laboratoriokokeet otetaan vuosittain ja tarpeen mukaan tiheämmin. Lisäksi hoitoon kuuluvat säännölliset silmänpohjakuvaukset, jalkojen tutkiminen (asento, iho, kynnet, tunto, verenkierto) ja jalkojen riskiluokan määrittäminen. Myös säännölliset käynnit suuhygienistillä ja hammaslääkärillä kuuluvat hyvään diabeteksen hoitoon.

Tyypin 1 diabetesta sairastavan on mahdollista hakea sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskursseille. Näistä saa lisätietoa mm. KELAn ja Diabetesliiton sivuilta. Kursseilta saa hyvää tietoa diabeteksesta ja vertaistukea.

Tyypin 1 diabeteksen omahoito on erityisen tärkeää. Omahoitoon liittyvät hoitotarvikkeet kuten verensokerimittarin ja liuskat, verensokerisensorit sekä insuliinipumpun ja insuliinipumpputarvikkeet saa ilmaiseksi terveydenhuollon lähetteellä kunnan/kaupungin hoitotarvikejakelusta.

FI25DI00045_03_2025