Diabetekseen liittyvä munaissairaus (aiemmin käytetty nimitystä diabeettinen nefropatia) on tauti, joka voi johtaa munuaisten toiminnan heikkenemiseen. Tämä todetaan noin joka viidennellä tyypin 2 diabetespotilaista jo diabeteksen toteamishetkellä.
Diabeteksen munuaistaudin ensimmäisiä merkkejä on valkuaisen liiallinen erittyminen virtsaan eli albuminuria. Munuaisten toiminta voi heiketä myös siten, että valkuaista ei erity liikaa. Tällöin tilanne voidaan tutkia tarkastelemalla, väheneekö munuaiskerästen laskennallinen suodatusnopeus (eGFR). Jopa puolella diabetespotilaista tämä on ainoa merkki munuaisten heikentymisestä.
Munuaisten toiminnan heikentyminen ja vähäinen valkuaisen määrä virtsassa ei aiheuta oireita. Diabeteksen munuaistauti voikin edetä pikkuhiljaa sitä havaitsematta. Sen vuoksi munuaisten suodatusnopeutta ja virtsan valkuaisaineen määrää seurataan diabetespotilaalla vuosittain. Munuaisten suodatusnopeus määritetään verikokeella. Virtsan albumiinin määrä tutkitaan virtsanäytteestä, nykyisin yleensä aamulla otettavasta kertavirtsanäytteestä.
Kymmenen vuotta diabetesdiagnoosin jälkeen albuminuriaa esiintyy noin 25–35 prosentilla potilaista. Edetessään tauti voi aiheuttaa liiallisesta proteiinin menetyksestä tai munuaisten vajaatoiminnasta aiheutuvia oireita, kuten turvotuksia ja väsymystä. Munuaisten vajaatoiminnaksi sairaus etenee noin 10–15 % prosentilla. Vakavimmillaan tila johtaa dialyysiin tai munuaisen siirtoon, mutta näin tapahtuu vain pienelle osalle sairastuneista.
Diabeteksen munuaistaudissa munuainen voi olla kooltaan pienempi ja sen pinta epäsäännöllinen.
Hyvä hoitotasapaino vaikuttaa tehokkaasti myös munuaisten toimintaan. Verenpaineen ja verensokerin hyvällä hoidolla voidaan sekä ehkäistä diabeettisen nefropatian kehittyminen, että jopa korjata jo kehittynyt albuminuria. Kun verensokeri ja verenpaine ovat hyvällä tasolla, vähentyy myös valkuaisen erittyminen virtsaan.
Tarvittaessa hoidossa voidaan käyttää lääkitystä tavoitearvojen saavuttamiseksi ja niissä pysymiseksi. Tupakoinnin lopettaminen voi puolestaan hidastaa taudin etenemistä. Terveellinen ravinto on hyvä myös munuaisille. Vähäsuolaista, kohtuullisesti proteiinia sisältävää ruokavaliota voi noudattaa seuraamalla lautasmallia. Tällöin ruokamäärä pysyy helpommin kohtuullisena ja proteiinin määrä sopivana. Ruokavalio voidaan tarvittaessa suunnitella yksilöllisesti taudin vaiheen mukaisesti. Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, tupakoinnin lopettaminen sekä lääkehoito tukevat toinen toisiaan.
Vaikka tyypin 2 diabetesta sairastavien määrä on viime vuosina kasvanut, on vakavien munuaissairauksien ilmaantuvuus laskenut.
FI23DI00046 (päivitetty 01-2024)
